Hän oli erkaantunut perheestään ja ryhmästään. Kimi tutkii nurkkaa, joka oli pimeä ja pelottava, mutta mielenkiintoinen ja toivottavasti täynnä aarteita. Hän haaveili löytävänsä jotain ihmeellistä, jotain mitä muut eivät huomanneet. Ei aikaakaan, kun hän löysi sen. Kiven takana piileskeli Kimille tuntematon eläin, joka ulkonäöltään muistutti valkoista liskoa. Liskolla oli suuret vihreät silmät.
- Valkoinen lisko, ajatteli Kimi ja otti kameran eteen. Liike säikäytti liskon, ja olento juoksi karkuun. Kimi rynni liskon perään. Lisko juoksi sivukäytävään, jolle pääsy oli kielletty. Kimi oli niin innoissaan, ettei huomannut kylttiä. Hän jatkoi juoksemista, ja yhtäkkiä hän tunsi jotain outoa. Hän katsoi alas, mutta kivipinta hänen allaan mureni, ennen kuin hän ehti huutaa apua. Kimi on vajonut maan alle! Kimi oli liukunut alaspäin niin kuin kivisellä liukumäellä. Aluksi vauhti oli kova, mutta kohta se jo hidastui. Kimi oli laskeutunut onneksi turvallisesti maahan ison luolan keskelle. Nyt Kimi huusi apua kurkku suorana, mutta ei häntä kukaan kuullut. Aukko, joka ennen oli lattiassa, mutta nyt katossa, sulkeutui saman tien.
- Tämäpä outoa, ajatteli Kimi.
Luolassa oli valoisaa, mutta hän ei nähnyt ikkunoita, tulta tai lamppuja. Hän ei tiennyt, mistä valo tuli, mutta se mysteeri unohtui nopeasti. Kimi näki selvästi pitkiä suolakiviä, jotka olivat ihmeellisiä. Ne kiilsivät ja hohtivat valkoista valoa. Kaikista ihmeellisintä Kimin mielestä oli silti se, että luola oli täynnä valkoisia liskoja! Sadattuhannet liskot pysyivät paikoillaan ja tuijottivat Kimiä suurilla vihreillä silmillään. Kimi ei uskaltanut liikkua eikä edes kääntää katsettaan.
- Hyvää päivää, sanoi ääni jostain ylhäältä.
Kimi katsoi ylös, mutta ei nähnyt mitään muuta kuin kiviä.
- Älä pelkää, kaikki on hyvin, sanoi sama ääni. - Olet valittu erityiseen tehtävään. Pian saat tietää lisää. Liskot tulevat viemään sinut oikein tärkeälle paikalle. Sinun tulee seurata niitä.
Ikkunassa näkyivät isot keltaiset lonkerot. Sam ja Kimi olivat kauhuissaan. Kumpikaan ei odottannut sellaista.
-Joku otus yrittää ympäröidä aluksen, huudahti Kimi. - Mitä nyt tehdään? Nouseeko alus ylös?
- En tiedä. Minä yritän, Sam vastasi.
Sam oli päässyt ohjauspaneelin eteen ja ruvennut painelemaan erilaisia nappeja. Kone hurisi kovin, mutta mitään ei tapahtunut, sillä vahvat lonkerot pitivät lujasti kiinni aluksesta.
- Ei onnistu! Täytyy keksiä jotain. Miten sinä pääsit tänne?
- Kultainen pallo siirsi minut. Mitä, jos se siirtäisi meidät molemmat? Kokeillaanko? Muita keinoja ei ole, Kimi tokaisi.
- Hyvä on. Minä otan mukaan tämän pienen laatikon. Mennään sitten.
Sam katsoi nurkkaan, jossa luuli laatikon olevan, ja huomasi, että paikka olikin tyhjä.
- Missä laatikko on? Siellä on minun tehtäväni tulokset. En voi palata takaisin ilman laatikkoa.
Sen sanottuaan Sam rupesi konttaamaan lattialla arvokasta laatikkoa etsien. Tällä välin lonkeroiden puristamat aluksen seinät rupesivat murtumaan.
- Löysin sen, huusi Sam. - Anna kätesi, ystävä, kosketa sinun palloasi ja palataan kotiin, jos vain mahdollista.
Kimi oli ottanut Samia kädestä kiinni, ja toisella kädellä hän nappasi ilmassa leijuvan pallon.